Tuskin kukaan pystyy kertomaan yhden syyn perusteella miksi kaikki on mennyt niinkuin on mennyt. Oli asia sitten mikä tahansa, vaikka se, millä jalalla nousit tänään ylös sängystä. Matkani agrologiksi on aika moniulotteinen, mutta pystyn sanomaan ääneen tärkeimpiä seikkoja, jotka ovat johtaneet minut pisteeseen, jossa tällä hetkellä tiirailen tulevaisuutta.
Valtaosa ystävistäni ei edes tiedä, mikä agrologi on. Myönnän, en tiennyt minäkään hetki sitten. Meidät agrologit stereotypisesti leimataan lehmän lannan hajuisiksi maanviljelijöiksi.
Yksi asia tässä kohtaa on varma, siis ainakin näillä näkymin; minä en ole maanviljelijä. Minä olen se, joka haluaisi vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi maanviljelyä tullaan kehittämään parempaan suuntaan.
Rakastan eläimiä. Varsinkin eläimiä, joista on moneksi.
Tämä voisi olla lähtökohta sille, miksi opiskelen agrologiksi. Tai oikeastaan, miksi päätin hakea agrologiksi. Mikäli haluaisin työskennellä näiden upeiden nisäkkäiden kanssa, todennäköisesti olisin juuri tullut iltanavetalta harjoittelusta muutama tunti sitten. Faktahan on kuitenkin se, että se ei todennäköisesti vie minua niin pitkälle, kun haluaisin.
En ole kaupungin kasvatti, mutten myöskään todellisen maaseudun tuotos. Tällä hetkellä olen maalla asuva nainen. Koskaan en ole ajatellut olevani konttori-ihminen kaupunkimaailmassa, enkä näe työkenttäni olevan pöytä varustettuna näytöllä ja hiirellä. Ainakaan ihan joka päiväisesti. Tässä lienee pieni ristiriita, sillä rakastan järjestellä papereita, pitää asiani järjestyksessä ja työympäristöni siistinä. Ehkä minulle sitten sopii kaikki, mutta haluan, että työni näkyy. Agrologina pystynen toteuttamaan monimuotoista ja vaihtelevaa työtä.
Minulla oli opintojeni alkaessa melko ristiriitaiset olotilat siitä, olenko nyt ihka aito agrologi-ihminen vai seuraanko sukuni jalanjälkiä hoitotyön parissa. Eräs asia kuitenkin sai minut vakuuttuneeksi siitä, mikä tulen olemaan, enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Tämä tapahtuma oli ihan tavallisen koulupäivän värittämä hieman epätavallinen iltapäivä, jolloin valmistuneet, työssäkäyvät agrologit tulivat kertomaan omista poluistaan kyseisen ammatin osaajina. Havahduin kuunnellessani hanketekijöiden työnkuvausta ja toimintaa. Kyseisen puheenvuoron jälkeen olin häkeltynyt, minulla oli nyt suunta, johon haluaisin pyrkiä. En ottanut sairaanhoitajan opiskelupaikkaa, vaan pitäydyin nykyisessäni.
Tämä oli se mitä tapahtui.
Myöhemmässä vaiheessa lähetin sähköpostia projektipäällikkö Tanja Häyryselle, olisiko hänellä antaa minulle valaisinta polulleni. Vastaus oli myöntävä ja pian hän järjesti tapaamisen kanssani.
Odotan enemmän kuin paljon, mitä tuleman pitää. En tässä vaiheessa pysty sanomaan, mistä itseni vielä löydän, mutta se on varmaa, etten ihan huonolla pohjalla ole. Tsekkaa sinäkin, mitä TÄÄLTÄ löytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti